Lampaanvilla ja tappikangaspuut tutuksi

Puuhanaiset tarvitsivat Suomen lampaanvillasta kerittyä lankaa uusiin tuotteisiin ja värjäykseen. Yhteydenottomme SikkaTalun tilalle Katja Sikkaan tuotti heti positiivisen tuloksen. Juu kyllä häneltä löytyy ja sivulauseessa hän tiedusteli, että ovatko  tappikangaspuut meille tutut. No, emme olleet käyttäneet, mutta hän kertoi käytön olevan helppoa ja kyllä sen oppii ihan helposti. Samalla saimme kutsun osallistua parin viikon kuluttua heidän tilallaan järjestettävän "Osta tilalta" -päivä, jossa voisimme näyttää kuinka tappikangaspuut toimivat. Sovimme tapaamisesta seuraavalle päivälle ja hieman pää pyörällä kerroimme juttua perheen miespuoliselle eli Arille.

Seuraavan päivän Turun Sanomissa oli seuraavanlainen sarjakuva, jonka Ari meille bongasi

Seuraavana päivänä ajelimme yhdessä Laitilan kautta Rymättylään tutustumaan SikkaTalun tilaan. Tilalla tapasimme ensin Alarin ja sitten Katja kiiruhti muilta töiltään välillä meitä tervehtimään. Heillä oli kiireinen päivä takana, koska jäätelönvalmistuspäivä oli työllistänyt tähän asti tehokkaasti heidän päiväänsä. Ensin teimme ostokset eli ostimme muutaman vyyhdin Pirtinkehräämössä kehrättyä lankaa. Tämän jälkeen näimme Lean kanssa tappikangaspuut, jotka hän sai kainaloonsa ja sitten marssittiin vielä hakemaan pari säkillistä raakavillaa tarvikkeiksi. No, tässä oli tämä ja sitten parin viikon kuluttua tapaamme täällä tapahtumapäivänä. Lupasimme pitää Katjan ajantasalla opettelumme edistymisen suhteen.

Tappikangaspuiden loimilangat valmiina

Meistä kummallakaan ei siis ollut mitään hajua tappikangaspuiden käytöstä, joten ajattelimme sosiaalisesta mediasta löytyvän vastauksia. Löysimme youtubesta muutaman videon ja katselimme niitä. Seuraavaksi kalastajalangasta loimi puihin ja hommiin. Ensimmäinen kokeilu tehtiin joustavalla trikookuteella ja tuloksena ihan uskottava kaistale, josta myöhemmin koostuu pikkulaukku. Seuraavaksi sitten raakavillan kimppuun ja tätä työtä teimme viherhuoneessa, koska raakavilla tuoksuu vahvasti lampaalta. Loimena käytimme sisal-narua ja harmaankirjavaa raakavillaa ja lopputuloksena mukavan näköinen istuinalusta, jonka päätimme kevyesti huovuttaa ja pestä lähipäivinä.

Istuinalusta huovutettuna

Viikon kuluttua laitoimme Katjalle viestiä, että kyllä olemme jotain saaneet aikaiseksi ja kyllä tuo tapahtumapäivä onnistuu.

Lauantai tuli ja Ari kyyditsi Heidin ja tappikangaspuut Rymättylään SikkaTalun tilalle. Päivä oli kaunis ja kuulas syyskuun lauantai. Paikalla näytti jo olevan käsityömyyjä ja bussilastillinen turisteja. Siitä sitten hiljalleen selvittämään, että missä tätä hommaa tehdään ja alustavasti olimme jo tutustuessa ajatelleet, että mahdollisimman lähellä kerintäpaikkaa, jotta moni näkisi mistä villa tulee ja mihin sitä muunmuassa voi käyttää. Työpiste sijaitsi kauniissa auringonpaisteessa aivan lampolan vieressä. Koreissa oli vaaleaa, ruskeaa ja harmaankirjavaa juuri kerittyä villaa. Näistä aineista sitten  rupattelun ohella Heidi valmisti yhden istuinalustan. Matkassa oli ensimmäinen mallikappaleemme, jotta oli helppo havainnollistaa millainen tuote on valmiina, kun se on pesty ja huovutettu kevyesti.

Päivän aikana tilalla kävi noin satakunta vierailijaa tutustumassa tilan tuotteisiin, lihatuotteisiin, jäätelöön, jogurttiin, taljoihin jne. Heidi rupatteli työn ohessa usean ihmisen kanssa ja monia ideoita syntyi tappikangaspuiden hyödyntämisestä ohjaustoimintaan esimerkiksi erilaisille ryhmille, keskustelua oli myös tuotteiden valmistamisesta ja raakavillan myynnistä.