Puuhanaiset tarvitsivat Suomen lampaanvillasta kerittyä lankaa uusiin tuotteisiin ja värjäykseen. Yhteydenottomme SikkaTalun tilalle Katja Sikkaan tuotti heti positiivisen tuloksen. Juu kyllä häneltä löytyy ja sivulauseessa hän tiedusteli, että ovatko tappikangaspuut meille tutut. No, emme olleet käyttäneet, mutta hän
kertoi käytön olevan helppoa ja kyllä sen oppii ihan helposti. Samalla
saimme kutsun osallistua parin viikon kuluttua heidän tilallaan järjestettävän "Osta
tilalta" -päivä, jossa voisimme näyttää kuinka
tappikangaspuut toimivat. Sovimme tapaamisesta seuraavalle päivälle ja
hieman pää pyörällä kerroimme juttua perheen miespuoliselle eli Arille.
Seuraavan päivän Turun Sanomissa oli seuraavanlainen sarjakuva, jonka Ari meille bongasi
Seuraavana päivänä ajelimme yhdessä Laitilan kautta Rymättylään tutustumaan
SikkaTalun tilaan. Tilalla tapasimme ensin Alarin ja sitten Katja
kiiruhti muilta töiltään välillä meitä tervehtimään. Heillä oli
kiireinen päivä takana, koska jäätelönvalmistuspäivä oli työllistänyt
tähän asti tehokkaasti heidän päiväänsä. Ensin teimme ostokset eli ostimme
muutaman vyyhdin Pirtinkehräämössä kehrättyä lankaa. Tämän jälkeen
näimme Lean kanssa tappikangaspuut, jotka hän sai kainaloonsa ja sitten
marssittiin vielä hakemaan pari säkillistä raakavillaa tarvikkeiksi. No,
tässä oli tämä ja sitten parin viikon kuluttua tapaamme täällä
tapahtumapäivänä. Lupasimme pitää Katjan ajantasalla opettelumme
edistymisen suhteen.
|
Tappikangaspuiden loimilangat valmiina |
Meistä
kummallakaan ei siis ollut mitään hajua tappikangaspuiden käytöstä,
joten ajattelimme sosiaalisesta mediasta löytyvän vastauksia. Löysimme
youtubesta muutaman videon ja katselimme niitä. Seuraavaksi
kalastajalangasta loimi puihin ja hommiin. Ensimmäinen kokeilu tehtiin
joustavalla trikookuteella ja tuloksena ihan uskottava kaistale, josta
myöhemmin koostuu pikkulaukku. Seuraavaksi sitten raakavillan kimppuun
ja tätä työtä teimme viherhuoneessa, koska raakavilla tuoksuu vahvasti
lampaalta. Loimena käytimme sisal-narua ja harmaankirjavaa raakavillaa
ja lopputuloksena mukavan näköinen istuinalusta, jonka päätimme kevyesti
huovuttaa ja pestä lähipäivinä.
|
Istuinalusta huovutettuna |
Viikon kuluttua laitoimme Katjalle viestiä, että kyllä olemme jotain saaneet aikaiseksi ja kyllä tuo tapahtumapäivä onnistuu.
Lauantai
tuli ja Ari kyyditsi Heidin ja tappikangaspuut Rymättylään
SikkaTalun tilalle. Päivä oli kaunis ja kuulas syyskuun lauantai.
Paikalla näytti jo olevan käsityömyyjä ja bussilastillinen turisteja.
Siitä sitten hiljalleen selvittämään, että missä tätä hommaa tehdään
ja alustavasti olimme jo tutustuessa ajatelleet, että mahdollisimman
lähellä kerintäpaikkaa, jotta moni näkisi mistä villa tulee ja mihin
sitä muunmuassa voi käyttää. Työpiste sijaitsi kauniissa
auringonpaisteessa aivan lampolan vieressä. Koreissa oli vaaleaa,
ruskeaa ja harmaankirjavaa juuri kerittyä villaa. Näistä aineista sitten rupattelun ohella Heidi valmisti yhden istuinalustan. Matkassa oli ensimmäinen
mallikappaleemme, jotta oli helppo havainnollistaa millainen tuote on
valmiina, kun se on pesty ja huovutettu kevyesti.
Päivän
aikana tilalla kävi noin satakunta vierailijaa tutustumassa tilan
tuotteisiin, lihatuotteisiin, jäätelöön, jogurttiin, taljoihin jne. Heidi rupatteli työn ohessa usean ihmisen kanssa ja monia ideoita syntyi
tappikangaspuiden hyödyntämisestä ohjaustoimintaan esimerkiksi
erilaisille ryhmille, keskustelua oli myös tuotteiden valmistamisesta ja
raakavillan myynnistä.